Luonnon kiertokulussa - KEVÄÄN SYKLI - uusien alkujen ja eloon heräämisen aika

Kukkasipulivaiheita, jäähyväiset talvelle ja kevään vastaanotto

Sallin itseni levätä talven. Käperryin, olin ja viipyilin kaamoksen sävyissä. Ravittuna. Olin kuin kukkasipuli, joka laitettiin syksyllä huolella kuohittuun maahan. Rakkaudella.

Pitkän kaamostalven aikana sukelsin sydämeni ihmisteni luokse ja mökille Juumaan. Löysin taas etsimättä. "Vain" antautuen elämälle ja se tuomille mahdollisuuksille.

Viimeinkin menettämisten sijaan sain. Täyttymystä ja rakkautta. Hyvyyttä. Näin valoa pimeyden keskellä. Ja silti kyynelehdin yhä liian paljon arjen yksinäisyyttä. Päästin. Tein valintoja.

Ja nyt, kevään kynnyksellä, olen alkanut kurottamaan kohti valoa. Kuin kukkasipuli, joka lähtee pukkaamaan maasta varttaan kohti aurinkoa. Samaan aikaan kasvattaen ja levittäen juuririhmastoaan alaspäin, kohti ravinteita ja rikkauksia. Tullakseen elinvoimaiseksi. Tehden sen, minkä tuntee ja tietää tarpeelliseksi ja oikeaksi. Tietää, vaikkei tietäisi. Tuntee, kunnes tietää.

Kiitos talvi, kiitos pimeys. Kiitos alkava kevät. Nousin omaan voimaani.

Kiitos Pohjola, jossa on helpompaa elää luonnon rytmeissä ja sykleissä.

Olen valmis kevääseen. Pikkuhiljaa nousemaan esiin. Uudistumaan. Tulemaan näkyväksi.

Annika,

kevätpäiväntasauksena to 20.3.25 Kurkijärvellä, Kuusamossa

Kevään Keijuna, kevätpäiväntasauksena to 20.3.25, Kurkijärvellä Kuusamossa

Miten ja miksi luonnosta voisi inspiroitua ja ehkä voimaantua? Luonnon kiertokulussa, kevään syklissä, luonto herää eloon.

Luontokin on syksyllä valmistautunut talveen ja ollut talvella levossa. Luonto ymmärtää levon tarpeen. Keväällä se alkaa heräilemään, uudistumaan. Vain levon avulla voi taas alkaa kasvaa.

Tämä muutoksen aika on luontaista myös meille ihmisille, meidän luonnolle -> ihmisyydelle, heräämisen ja kasvun aikaa. Levon ja uudistumisen tasapainottelun aikaa. Aika herätä talven horroksesta.

Mihin käytät energiaasi tai aikaasi? Taisteletko ihmisen luontoa, tai meidän ympärillä olevaa luontoa ja sen kiertokulkua vastaan? Sopeudutko muutokseen, inspiroituneena luonnosta, jossa muutos on myös väistämätöntä. Luonto sopeutuu, huolimatta muutoksista. Ja muutos on ainoa varma asia tässä maailmassa.

Pohjola ja eteläinen heräävät eri aikaan, Suomi on pitkä maa. Aivan, kuten me ihmisetkin olemme erilaisia. Meidän kehot reagoivat lisääntyvään valoon erilailla ja eri tahtia. Toisille tulee virtaa, toisten muuttunut välittäjäaineiden tuotanto tekee alakuloa.

Sallitko itsellesi aikaa sopeutua? Hyväksytkö sen, mitä kehossa tapahtuu? Vai voisitko tulla hieman lähemmäksi luontoa(si). Sekä ihmisen luontoasi, että ympärilläsi olevaa luontoa.

Luonto on vahva. Vahvuutta on olla oma rohkeasti ja aidosti oma itsensä. Voi hyvinkin olla tarpeen pitää vielä hieman huolta siitä, että annat kehollesi aikaa tottua. Valo lisääntyy hurjaa kyytiä.

On lupa suojautua ja käpertyä. On lupa herätä, ja on lupa tuntea, on lupa olla olemassa ja lupa OLLA ELOSSA. On lupa siihen, mitä sinä olet ja siihen, mikä on sinun parhaaksesi. On lupa tarvita ja on lupa olla molempia tai kaikkea samaan aikaan. Ja sitten on vielä elämän realiteetit ja mahdollisuudet, voimavarat ja erilaiset tilanteet. Siellä jossain kaiken keskellä toivon sinun saavan olla oma itsesi. Se, mitä juuri nyt olet.

Voi olla tarpeen pikkuisen hidastaa - ettet valosta hurmioituneena lipsahda suorittamaan liikaa tai jää ylikierroksille. (Hetkelliset sallittakoot, koska kevät ja valo!) Kun keho muutenkin saattaa herätellä aikaisemmin (nimim. team 5-6AM club), voi olla tarpeen maadoittua esimerkiksi aistien avulla.

Vaikka sitä usein kevään aikaan HALUAA avautua valolle ja auringolle, voisiko sen tehdä lempeydellä? Ja kevät ei kuule lopu ihan heti. Ei tarvitse kiirehtiä. Kevät kestää kesäpäivänseisaukseen asti, eli miltei juhannukseen asti. Tässä on pitkä ihana kevät aikaa nauttia lisääntyvästä valosta! Oikein viipyillä hetkissä ja keväässä.

Kevään rituaaleja:

Aika hieman nauttia. Nauraa ja hassutella. Aloittaa.

Tuntea. Etenkin käsillä ja käsissä. Sydämessä. Vatsassa.

Tee valintoja sisältäsi käsin - huolimatta siitä, että mitä pitäisi tai miltä näytät tai jokin näyttää.

Ja vaikka käsillä olisivat uudet alut, tee päätöksiä rauhassa soljuen. Anna soljuvuudelle tilaa. Antaudu.

Kuin kevään heräävät puorot. Hitaasti heräävä luonto.

Kukkaset, jotka alkavat pikkuhiljaa nousta sipulivaiheista maan uumenista kurkottamaan hitaasti kohti valoa ja lämpöä. Nousevat toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän.

Aika kasvattaa vehreyttä ja vihreyttä - miten luonto näkyy kodissasi tai kotiisi? Miten viherkasvisi voivat? Miten olet asetellut niitä kotiisi? Mitä ikkunoistasi näkyy, mikä kodin paikka kutsuu juuri nyt? Ehkäpä kasvattelet jotain ja upotat kätesi multaan?

Onko kodin tai mielen, kehon, sielun ja sydämen kevätsiivouksen aika?

Voi olla tarpeen puhdistautua!

Mitä Annikan luonnon kiertokulussa kulkevassa ja keholähtöisessä elämässä tapahtuu juuri nyt?

Elän aikaa, jossa kasvatan vahvoja uusia alkuja. Olen laittanut osan aluista ravittuun maahan syksyllä. Osa aluista on itämässä. Osa puskee kohti näkyväksi tulemista, valmistautuen tulemaan näkyväksi isommin. Elän muutoksen aikaa, jossa isoin tekijä on näkyväksi tuleminen & vakaus. Tasapaino. Tasapaino tuntuu niin hyvälle, sitä olen elämääni halajannut kaksi vuotta! Sen vuoksi olen aktiivisesti ja passiivisesti käynyt läpi elämän eri vaiheita ja syklejä. Olen löytänyt osia itsestäni takaisin uupumuksen (kevät 2024) jälkeen. Ja olen jatkanut siitä, mihin olen jäänyt. Olen kasvanut, olen kasvattanut. Olen eheytynyt. Sydämeni arvoisten ihmisten ja Pohjolan avulla. Juuri nyt on aika hieman kehittää itseä. Ja omaa yritystä! Isoin tavotteeni juuri nyt on olla kukoistava myös yrittäjänä. Sitä kohti! Etsin ja löydän itselleni ja kukoistavalle omanlaiselle yrittäjyyden polulleni sopivia rytmejä.

Herään tällähetkellä aiemmin, kuin normaali rytmini on. Silmät ovat hieman herkät, joskus särkee päätäkin. Valo kasvaa, se on ihanaa ja tarpeellista, mutta saa minussa ja kehossani aikaan pieniä tuntemuksia, jotka huomioin. Menen aiemmin nukkumaan, että saisin sen 9 h unta, mitä tarvitsen, jotta kehomieleni toimii hyvin. Ja annan itseni iloita ja olla innoissani.

Annan itselleni aikaa käpertyä mummin villaviltissä nojatuoliin. Oli se sitten auringonnousun aikaan tai iltasella hämärän laskeutuessa ja tähtien syttyessä. Revontulien loimutessa sinkaisen pihalle, jos tunnen kutsun. Maaliskuu on upeaa aikaa niillekin. Sain muutamia viikkoja sitten kokea elämäni upeimpia revontulten tansseja talvivaelluksella. Se tuntui täyttävän minua hyvin paljon. Että on olo, kaipaanko niitä juuri nyt? Kun sain jo niin valtavan paljon. Ihan joka revontulille en juuri nyt lähde, vaan valitsen unet.

Olen herännyt eloon. Maaliskuu ja 2 viikkoa eteläisessä Suomessa vauhdittivat hieman kevääseeni siirtymistä. (Siellä kukkaset kukkivat jo, ja täällä on metrin hanki!). Minulla on palava halu ja tarve tuntea olevani elossa. Minä annan minulle luvan siihen!

Haluan aistia, herkemmin ja hitaammin. Heräävää luontoa ja ihmisiäni. Huolimatta pienistä kevään ja valon ylikierroksista tai innostuksesta. Aina ei tarvii säädellä. Joskus tarvii. Joskus voi vaan olla ja antaa olla. Antaa itsensä nauttia ja OLLA ELOSSA!

Mutta joskus voi höllätä, antaa kaiken olla sellaisena kuin se juuri nyt on. Vaikka sitten merisuola-kahvipapu vaahtokylvyssä.

Haluan syleillä puita, silittää kaarnaa, jopa pussailla niitä. Haluan lillua kevään keijuna vaahtokylvyssä narsissien ja valkoisten kynttiöiden & talvivaellukselta löytyneen hirvensarven kanssa kuunnellen puron solinaa. Kuunnella luonnon tarjoamia asmr ääniä, jotka hivelevät sieluani.

Odotan sitä hetkeä, kun saan kävellä paljaan kallion päällä avojaloin. Ja sitä, että saan tuntea auringon lämmittämän kallion. (Sain tänään tyttäreltä Etelä-Suomesta kuvan, siellä on jo aivan paljas metsä! Joka kylpee auringossa! Ensi keväänä haluan olla tähän aikaan Etelässä. Onneksi se on mahdollista. Haen niitä minulle sopivia kukoistavia rytmejä myös yrittäjyyteeni.

Tarvitsen juuri nyt todella paljon kohtaamista ja yhteyttä. Avautumista talven käpertymisen jälkeen maailmalle ja muille heimolaisille. Sisaruudelle. Joogamaailmalle ja sen tuomalle yhteisölle, johon myös minä kuulun. Luovien yrittäjien yhteisölle. Samaa asiaa ajavien verkostolle, jossa kehitämme maailmaa syömishäiriösensitiivisemmäksi paikaksi. Noituudelle. Samanhenkisyydelle.

Tulin näkyväksi. Haluan olla näkyvä. On kuin olisin herännyt luolasta.

Sallin sisäisen liekkini kasvaa. Ravitsen itseäni, sallin muiden heimolaisten ja elämän ravita minua. Otan vastaan. Luon myös ydintäni ravitsevia tilaisuuksia elämääni. Huomaan ja tartun mahdollisuuksiin.

Ja seuraavan kuunkierron vaiheessa, jossa kukkasiani hoivaan, vaihdan mullan rakkaalle kolibrinkukalleni, ja toivon, että se selviäisi! Se kärsii. Hoivaan rakkaudella. Ja katson, mihin se riittää. Joskus jonkun tarvitsee kuolla, jotta jotain voi syntyä. Joskus jokin tai joku tarvitsee elvyttää. Teen rakkaudella sen, mitä voin, ja katson, mitä tapahtuu. Kukka on minulle rakas ja konkreettinen muisto Kreean Villanhaltijan ajoilta.

Kevään riitti:

Kun päivä ja yö ovat yhtä pitkät, vallitsee luonnossa tasapaino.

Mikä saa jäädä, mikä kasvaa, jotta sinussakin on tasapaino? Jokin saa jäädä talveen, jokin odottaa seuraavaa syksyä. Jonkin tai joidenkin aika on juuri nyt. Mitä valitset sisimmästäsi käsin, mitä idätät ja kasvatat? Pohjusta kukoistusta.

Päiväkirjastani otteita talven viimeisinä päivinä, 18.3.2025 ja täydennetty tänään, kevään ensimmäisenä päivänä, 20.3.2025 Kurkijärvellä, Kuusamossa. (Tämä on vanha kotini, jossa olen nyt ystäväni luona kevään luovuus- ja lepolomalla)

Talvi vaihtuu kevääksi ->luonnon (kanssa) rytmissä.

Syyspäivän tasauksena hyvästeltiin kesä ja valo & ja vastaanotettiin syksy ja pimeys Juumassa ystävän kanssa.

Viime talvena löysin minut, ydinminuuden, myös työssäni <3

Opin päästämään irti ja valitsemaan itseni parhaaksi. Se, mikä olisi ollut oikein, ei välttämättä olisi ollut minulle oikein. Valitsin sen, mikä on minulle oikein. Jatkoin parin vuoden oppimatkaani siitä, että valitsen itseni parhaaksi. Osasin valita sisältäni käsin myös hetkissä, joihin liittyi epävarmuutta, epäreiluutta, jopa "kaikki on viety" -ajatuksia ja tuntemuksia. Sain kokea, miten suureen hyvään se johtaa, kun valitsen tietoisesti toimia niin, että annan tilaa sille, joka palvelee minuutta paremmin. Että miten hedelmällistä se oli ja on yhä.

Marraskuussa täuydenkuun aikaan pesueeseemme syntyi pieni tyttären tytär, rakkauden ihme, ja minusta tuli mummi <3 Miten suuri lahja! Sain olla mukana hänen syntymänsä ajassa.

Aivan tämän ihmeen ja syntymän jälkeen, yhä täydenkuun loistaessa, löysin tieni Helsingin Tapanilaan innerdanceen. Menin avoinaisena, valmiina ottamaan vastaan sen mitä tulee. En tiennyt innerdancesta juuri mitään - ajattelin sen olevan nimensä mukaan sisäinen tanssimatka. Sitä se olikin, mutta ei näkyvänä tanssina, vaan sisäisenä tanssina. Matka valveuneen. Tietoisen ja tiedostamattoman mielen kohtaamiseen. Kohtuun ja syntymään. Sinne mistä kaikki alkaa, sinne missä myös jotain kuolee. Päättymätön ja ääretön matka, jossa saa kokea sen, mitä kokee. En esittänyt kysymyksiä, millekään tai kenellekään.

Mutta matkan aikana sain sisältäni viestin. Päästä, anna olla ja ja keskitä arvokas energia siihen, mikä on kaikista tärkeintä.

Tunsin, mitä mun pitää tehdä. Tiedostin, että tämä tarkoittaa Jkl jutuista luopumista. Tyttäriin, tyttärentyttäreen ja omaan työhön keskittämistä, koska ne täyttävät minua. Ne tuovat merkityksen. Ne ovat elämäni. Ne ovat minua ja minun. Aika jättää taakse se, mitä minulta riistettiin. Aika antaa olla. Aika ottaa oma voima takaisin, luoda uudelleen se, mikä on vain ja ainoastaan minusta ja minun energioista ja paikoistani lähtöisin. Ei aloittaa alusta. Vaan jatkaa sitä, mitä olen ja mikä on syntynyt minusta. Ja silti luoda vain minusta.

Palattuani kotiin Kuusamoon alkoi tapahtua. Sain tehdä ihania työkeikkoja mm. syvärentoutuksia tulilla isommalle tyhy - porukalle. Sain loistavia referenssejä. Muistin taas hieman lisää sitä, kuka olen, ja sain palautetta ja kokemusta, jotka muistuttivat, että olen todella hyvä työssäni, tässä mitä teen.

Tyttäreni tuli käymään, sovin ystävän koiran tulevan meille, ja sen jäävän hetkiseksi luokseni, jotta siirtymä itsenäiseen elämään tyttärien kanssa vietettyjen viikkojen jälkeen olisi helpompaa. Oli myös muita henkilökohtaisia muutoksia, mutta kaikkea ei tarvitse täällä tai missään avata, eikä se ole tarpeen.

Lähdin koiran kanssa ystävän mökille Juumaan työkamojen kanssa. Tunsin, että lähden luomismatkalle. Ja minähän loin jotain todella suurta ja kaunista. Oman syvään kehoyhteydeen johdattelevan KEHOMATKAn. Oli niin ihanaa tuntea olevansa yhteydessä taas siihen ydinminuuteen, tavoittaa vanhaa ydintäni ja löytää etsimättä uutta osaa minua, sitä, joka olen kaiken muutoksen jälkeen. Eihän meillä uuvuksissa (tai muuten vaan hukassa) olevilla ikinä ole paluuta vanhaan, sehän väsytti, hukutti ja rikkoi meitä, eikös?

Kiitos ihana tietoisen ja tiedostamattoman mielen yhdistävä kirkastava matka, innerdance, Pohjolan kaamostalvi ja Juuman mökki, jossa sai turvallisesti käpertyä itseen ja luomaan ydinminuudesta päin, Hilla-koira (joka on KEHOMATKAlla mukana ;D) , ja kaikki lukuisat muut tekijät siinä hetkessä ja sitä ennen <3

Tammikuussa pieni tyttärentytär sai nimen. Mikä suuri rakkaudellinen juhla. Huomasin myös seisovani tukevammin omien jalkojeni päällä, kuin koskaan. Palasin kotiin, ja tuli vahva tunne, että vihdoin oma talouselämä tulee muuttaa. Realismi tuli vastaan ja pystyin raatorehellisenä kohtaamaan kaiken se, mitä siinä hetkessä oli, ja mitä oli tapahtunut edellisenä keväänä ja kesänä. Suurin motivaationi on nähdä tyttäriäni ja tyttären tytärtäni aina, kun haluan. Tarjota heille ja itselleni se mahdollisuus. Ja niin laitoin hommat alulle.

Tunnistin, että mun henkilökohtaisen elämän vahvuus ja haaste on ollut sinnikkyys ja sitkeys. Että ne tulee nyt valjastaa yritykseni kukoistukseen, ja se mahdollistaa samalla oman kukoistukseni. Että mun tarvisee oppia valitsemaan, mihin energiani ja toimintani ohjaan. Ottamaan hommaa haltuun, jotta voin tehdä sitä, mitä parhaiten osaan, ja mikä on mun lahja. Tämän kaiken rönsyilyn rinnalle tarvitsin konkreettisuutta.

Helmikuussa toinen parhaista ystävistäni tuli yllättäen mutta ei yllätyksenä luokseni kaukaa, ja lähdimme hiihtovaeltamaan Itä-Kairaan. Vaelluksella lempipaikassani koin niin syvän rauhan, jollaista en koskaan ennen ole tavoittanut. Minussa on ollut rauha aivan kaiken keskellä jo pidempään. Mutta tuo oli täysin uutta. Ei ollut mitään muuta kun se hetki. Uppouduin yhteen luonnon kanssa. Ajattomuus, tiedottomuus ja tajunnattomuus? Se hetki. Aurinko ja luonnon kauneus. Minä turvan puuhuni nojautuneena. (Tuosta puusta kerroin joogafestivaaleillakin! Se on tämän hetken mielimaisemani.)

Vaelluksen jälkeen jatkettiin. Välillä kreisipailattiin toisen parhaan ystävän kanssa yhden veden taktiikalla ysärifestareilla. Kunnes taas mentiin Itä-Kairaan revontulitaivaiden alle ja pilkille.

Maaliskuun etelänreissun alussa itkin tyttärille, että johtaako tämä mihinkään. Että yritän kaikkeni, mutta tarvitsen ulkopuolista apua. Että olen päättänyt sijoittaa 3000€ yritysmentorointiin. Että ei tätä mikään muu pelasta. Että meen hukkaan alepan kassalla, että tarviin ihmeen.

Kunnes tavallaan lopulta yhtäkkiä kaikki muuttui. Laitoin pari stooria siitä, että nyt viimeinkin avaan luontojoogaohjaajien koulutuksen syksylle Kuusamoon. Aloin saada viestejä. Heti ekan ilmoittautuneen, vaikkei koulutusinfo ollut vielä valmis. Tein infon, möin ekan tunnin aikana 2 paikkaa, seuraavana aamuna 1, ja parina seuraavana päivänä mulla oli tulossa omat ryhmät Kuusamoon ja Etelä-Suomeen ja yhteensä 6 varmaa opiskelijaa ilmoittautuneina. Sen jälkeen on tullut lisää, ja uskon, että ryhmät tulevat (ainakin lähes) täyteen EB myynnin aikana :) Minun koulutukseen todella haluttiin ja halutaan, juuri minun. Minä olen erikoisosaaja, jolla on niin valtavasti arvokasta tietoa ja taitoja jaettavana. Jonka tyyli on erottuva ja keinot erilaiset ja innostavat.

Menin taas innerdanceen. Sama aikomus, kuin viimeksi - otan vastaan mitä tulee. Kävin syvällä. Rauha ja levollisuus, samaan aikaan levottomuus ja vakaus, sisäisen liekin matka. Valveuni. Ja viesti. "Mä tiedän, miksi mä olen tässä". Kyllä. Juuri tässä. Ja juuri siksi. Valtavan arvokas tiedostavan ja tiedostamattoman mielen liitto.

Tein muutamia yksilövalmennuksia vanhoille ihanille asiakkaille, kävin joogafestivaaleilla ja Meri Mortin työpajassa. Ilmoittauduin vielä seuraavalle viikolle kahteen Merin työjuttuun ja käytiin vapaa-ajalla NoitaSiskojen kanssa shamanistilla rituaalimaisella keikalle. Kollegojen/ ystävien kanssa syömässä. Loin uusia upeita harjoitusvidoita esikoiseni kanssa mun luontojoogan jäsensivulle. Vuokrasin ihanat tilat, nuo innerdancen tilat. Kaunissieluisen puutalon. Kuvauksiin. Loin kaikesta tästä matkasta ja energiasta. Minusta. Tyttäristä. Inspiroitumisesta.

Laitoin hyvän jakautumaan. Autoin muita. Kohtasin. Ravitsin tyttäriäni, nukuin heidän vieressä. Maadoitun pitelemällä pientä prinsessaa. Olin symbioosissa. Rakastin ja otin vastaan. Täytin mua. Laitoin osan rahasta, mitä mulle tuli, kiertämään ja tuomaan lisää hyvää. Kasvamaan. Sijoitin. Itseeni, elämääni, yritykseeni, tyttäriini ja tyttären tyttäreen. Muihin Naisyrittäjiin. Hyvän spiraaliin. Jatkumoon. Loin ja sain upeita upeita mahdollisuuksia, joista kerron myöhemmin lisää, kun on aika.

Ja niin mä olin maaliskuun alussa pelastanut mun yrityksen itseni ja ihmisteni avulla. (Mun ihmisillä tarkoitan asiakkaita, somea, tyttäriä, ystäviä, verkostoja... KAIKKEA). Noussut omaan voimaani, ottanut paikkani.

Todella maani on ravittu. Pohjat myllätty, luolat putsattu. On pesitty. Maa on kuohittu ja ravittu. Siemenet laitettu itämään.

Olen saanut levätä. En vain itsessäni, vaan sydämeni ihmisissä.

Olen saanut ravintoa, en vain itsestäni lähtöisin, vaan sydämeni ihmisistä, minulle hyvää haluavista ihmisistä ja universumilta.

Olen saanut tukea ja kannattelua. Myötätuntoa ja kohtaamista. Olen tullut kuulluksi ja nähdyksi. Olen saanut uskoa ja toivoa, kun niiden varastot ovat ehtyneet itseltäni.

Talvi toi ihmeen. Minä olin se ihme (ITKUA).

Huokaisen syvään.

AAAHHHHH. Ja kello on 8:18.

8 on äärettömyyden symboli, ikuinen jatkumo. Johon mahtuu kaikki, joka on kaikki.

Ja 18:18 on minun syntymäaikana. Siksi kasit ovat numeroitani.

Sydämellä, Annika

Kevään rituaaleista, puhdistautumisesta, tasapainoisuudesta, elämän sykleistä, luonnon kiertokulussa elämisestä ja keholähtöisestä elämäntavasta lisää:

• Lempeä luontojooga Filiassa viimeiset kerrat ke 26.3 klo 12.30-13.30 & 18-19, lue lisää & ilmoittaudu tästä.

  Nyt on minun aikani kaivautua maan povesta auringon valoon - nauttia lisääntyvästä ja kasvavasta valosta, kasvattaa uusia alkuja, jotka itävät nyt. Pian on aika kukoistaa Kuusamossa.
  

• Luontojoogan jäsensivu tarjoaa kehollisia työkaluja arjen haastaviin tilanteisiin & ihania pieniä hetkiä itsen kanssa - lue lisää tästä.

  Kevään pilottiryhmään on enää 3 paikkaa!

  Pilottiryhmässä jokainen saa omaan haasteeseensa räätälöidyn luontojoogaharjoitusvideon ja henkilökohtaista tukea sen syvähaastattelun yhteydessä.

  Ensimmäinen vertaistukitapaaminen on tiistaina 25.3 klo 18-18.30
  

• HeimoNaisten KuuKirjeen seuraava julkaisu tulee Pohjolan kevään rytmissä ja täydenkuun aikaan su 13.4. Jos et vielä ole tilannut kaunista rituaaleja sisältävää kirjetta, voi tilata sen täältä HeimoNaisten sivulta <3
  

• Kevään lempeyden luontojoogaretriitillä on vielä tilaa sinulle, joka kaipaat lepoa ja luontojoogaa & Pohjolan keväistä ja rauhallista luontoa. Sekä tottakai pitkiä ihania keskusteluja kanssani & muiden samanhenkisten kanssa. Hemmottelua ja aikaa itselle. Lue lisää tästä.
  

• Luontojoogaohjaajien ja luontovalmentajien koulutukset alkavat elokuussa Kuusamossa & Etelä-Suomessa. Myynti suorastaan räjähti kukoistukseen saman tien! No, hyvä idätys, ravinto, lepo, kaiken tasapaino, juuri nyt oli aika! Jos haluat mukaan, pistähän ilmoa tulemaan! Lue lisää tästä.