Blogikirjoituksen yhteistyössä HallaxHalla (bikinit & hiusdonitsi saatu)
Pieni tieto voi auttaa ymmärtämään ja esimerkiksi olemaan armollisempi itseään kohtaan, ja tarjoaa ehkä vastauksia kysymyksiin miksi juuri minä regoin juuri näin? Tällaisia info ja keinot pläjäyksiä olisin itse kaivannut elämän potkiessa kovasti päähän ja keinottomuuden ja toivottomuuden ollessa läsnä. Tuntuu, että stressireaktion puhjetessa pitkään hain keinoja, joilla tilanteeni muuttuisi, esim. että painon kerääntyminen loppuisi ja aineenvahidunta toimisi normaalisti, joka puolelta, mutta en tunnistanut mistä apua saisin. Hain eri paikoista sitä ja eri keinoilla, ajattelin ettei mulla ole mahdollisuutta kalliiseen terapiaan tai yksityiseen lääkäriin, rahallisesti. Onneksi joku joskus sanoi, että säätä ne rahat millä koitat ratkaista tilanteen, ja laita ne oleelliseen, siihen mistä kaikki lähti, syihin, ja hoida niitä.
Mä Karpahtoksella, HallaxHallan ihanissa käännettävissä bikineissä. Sanoin heti, kun sain nää postissa ja pistin päälleni, et mulla on olo kun jumalattarella. Pienillä asioilla on väliä omaan oloon. Se, miten me itsestä ajatellaan, vaikuttaa todella vahvasti itseluottamukseen ja kehonkuvaan. Joskus myös pienet ulkoiset tekijät vahvistamaan itseluottamusta on ihan ok.
Sitten mulla yhtäkkiä olikin, parin vuoden etsinnän jälkeen, sekä sisätauti- että urheilulääkäri ja psykoterapeutti, yksityisiä molemmat. Voin sanoa, että nämä auttoivat paljon äkemmin, ja pysyvämmin, kun yksikään dieetti tai uusi kovempi liikunta ohjelma aikanaan. Terapeutilla jo ensimmäinen käynti auttoi käynnistämään muutoksen. Nykyään minulla on normaali ja hyvä kehonkuva itsestäni. Työstän välillä sitä edelleen, etenkin jos elämässä muuten on haipakkaa/ haasteita, tai jos en huomioi kehoani = itseäni tarpeeksi. Sama on oikeastaan itseluottamuksen kanssa. Olen sitä kehittänyt nyt neljä vuotta, ja huh se on vaikeaa. Mutta kyllä - se paranee koko ajan. Parhaillaan olen pisteessä, jossa priorisoin itseäni niin pitkälle, että asetan rajoja aika rankalla kädellä. Muille ja itselleni.
Sressi: taistele tai pakene tila
Stressi saa meidät ajattelemaan toisin. Tila ei ole normaali, ja se on selitettävissä myös fysiologisin muutoksin. Taistele tai pakene tila aktivoituu. Vaikka enää meidän ei tarvitse valmistautua pakenemaan leijonaa esihenkilöidemme lailla, ovat stressireaktiot yhä samanlaisia, kun kohtaamme uhkia nykyelämässä. Stressi tekee työtään pinnan alla jatkuvasti ja saa aikaan se, että ihminen arvioi ja vertailee jatkuvasti. Myös itseään.
Niillä ulkoisillakaan tekijöillä tai vaakalukemalla ei kuitenkaan paikata sitä, jos sisällä vallitsee huono itseluottamus, vaan se luottamus itseen lähtee sun sisältä.
Tästä päästäänkin tämänkertaiseen aiheeseen, kirjoitan siitä, minkälaisia reaktioita stressi voi saada aikaan kehonkuvassa ja itseluottamuksessa.
Minulle on tärkeää jakaa ja antaa, siten myös saan. Kerron kohtaamistani vaikeuksista ja otan niitä pöydälle, jotta voin tarjota vertaistukea ja toivoa jollekin muulle – ehkä sinulle? Tai antaa ideaa mahdollisesti työhösi, tai voit auttaa läheistäsi? Kerron myös keinoja, millä vahvistaa itseluottamusta ja kehonkuvaa. Kirjoituksissani kohtaa sekä oma kokemani, että keinot joista olen hyötynyt, haasteet ja matka/ taustat sekä tutkitun tiedon syyt ja keinot.
Aiemmista stressi sarjan postauksista voit lukea tarinani siitä, miten 4 burnoutin jälkeen löysin tilalle rauhan ja onnellisuuden. 2 osassa stressiin erikoistunut lääketieteen tohtori, työterveyshuollon erikoislääkäri & kongitiivisen psykoterapian psykoterapeuttiopiskelija Anne Juvani kirjoitti blogiini vieraskynä kirjoituksen, jossa on hyvin kattavasti tiedon lisäksi keinoja stressin käsittelyyn. Kirjoitukseen pääset tästä.
Onneksi keinoja on, sekä itseluottamukseen että kehonkuvan terveeseen rakentumiseen. Yks mun keinoista on ollut se, että alan tekemään asioita, jotka tuo mulle onnellisuutta ja hyvää. Enemmän ja tietoisesti. Yks näistä on reissaaminen ja luonto. Tuossa vuorilla ihaillessa mulle kahta tärkeää luonnon elementtiä: merta ja vuoria, ei mulla ollut tilaa mulle kun hetkelle.
Aivoissa tapahtuvista muutoksista
Taistele ja pakene reaktiossa aivoissa syntyy voimakas tunne/pelkoreaktio. Mantelitumakkeen käyttäytyminen muuttuu ja häiriytyy. Kehossa erittyy adrenaliinia ja hermoston sympaattinen toiminta aktivoituu. Kun ”vaarallinen”/ tilanne on ohi, etuosalohkon tehtävä on rauhoitella aivojen tilanne ja palauttaa ne. Pieni/ matala pitkittynyt stressi vaikuttaa jatkuessaan haitalisesti aivoihin niiden toiminnan häiriytyessä jatkuvasti. Etuotsalohko heikkenee jouduttuaan jatkuvaan työhön, mantelitumake taas joutuu jatkuvasti aktivoitumaan, eikä seuraukset ole hyvät. Pitkällä tähtäimellä tällä voi olla haitalliset seuraukset stressin kierteeseen ja aivojen toimintaan. (Keinoja tähän löydät Annen kirjoituksesta. https://www.annikam.fi/post/stressi-osa-2 ). Positiivista on se, että aivoja voi ikään kuin uudelleen ohjelmoida; ajatusten ja kykyjen harjoittaminen ja kehittäminen on mahdollista. Tässä kirjoituksessa keskityn asioihin, joita voimme harjoittaa itsevarmuuden ja kehonkuvan kannalta.
Haitalliset vaikutukset aivoihin
Aivojen muutokset stressissä vaikuttavat myös mielialaan, joka näkyy myös itsen ajattelussa. Stressissä (ja väsyneenä) voi aiheutua mm. valheellisia/ vääristyneitä, haitallisia ja kielteisiä ajatuksia, negatiivisuus lisääntyä ja perfektionismi korostua. Osittain tilanteen tiedostaminen ja tieto tuovat helpotusta, vaikka kaiken sen stressin keskellä voikin olla vaikeaa keskittyä tai opetella uusia tapoja. Helpotus on kuitenkin ihan sun edessä ja mahdollista. Apua ja keinoja on saatavilla. Muutos on mahdollinen.
Itseluottamus
Ehdottomasti itseluottamus on kehitettävissä oleva ominaisuus. Itseluottamukseen vaikuttaa omat ajatusmallit, joilla vaikutetaan itseluottamukseen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Psyykkisten taitojen merkitys on iso: tietoisuustaidot, tunteiden hallinta ja säätely taitoja, joita voi opetella kehittämään tai säilyttämään hankalassakin elämäntilanteessa. Kun itseluottamus horjuu, myös kritiikki iskee syvemmin ja tarpeettomasti. Kun se on kohdillaan, voidaan kritiikki nähdä kehitysehdotuksena, joka on tervettä ja vie eteenpäin. Positiiviset ajattelutavat ovat hyödyllisiä, toki yltiöpositiivisuus tai iloisuus ei ole tarpeen eikä hyväksi, jos sellainen ei ole sinulle luontaista. Tärkeää on löytää sinulle toimivia keinoja ja tapoja, hyvä olla. Tavoitteena olisi myös olla terveellä tavalla ja hyvällä omalla tunnolla olla sopivasti ylpeä itsestäsi. Ja kehostasi. Itseluottamuksen kehittämisessä isossa roolissa on tiedostaminen: huomaa hyvä asiat ja etenkin onnistumiset. Negatiiviset muistetaan ja huomataan paljon helpommin, joten panosta pieniin onnistumisen hetkiin! Tähän tarvitaan pidempää ja tavoitteellista työtä. Mieltä voi ja kannattaa harjoittaa. Myös sisäisellä puheella on valtava merkitys.
Nykyään peilkuvasta näkyy onnellinen ja itseensä tyytyväinen nainen, joka hyväksyy ja arvostaa kehoaan. Muistan vieläkin, kun aloin peilin edessä aikanaan harjoitella sitä, etten ajattelis itsestäni negatiivisesti. Ja jäin siihen peilin eteen. En paennut. Neutraalitkin ajattelutavat auttaa.
Minäkuva ja itsetunto kehonkuvan taustalla
Minäkuva on käsitys, joka muodostuu identiteetistä, etenkin nuorilla muutosten kynnykset lisäävät epävarmuutta. Itsetunto on lähellä itsearvostusta, ja se on pysyväksi muototutunut käsitys itsestä, siihen mitä arvostat itsessäsi. Pohja on muotoutunut jo lapsuudessasi. Tämä itsetunto on meidän pohja sille, miten itseä arvostetaan ja miten koemme meidät. Monesti luottamus itseen ja arvostus puuttuu, kun itsetunto on alhaalla. Tämä voi vaikuttaa ja vaikuttaakin myös kehonkuvan kokemiseen heikentävästi. Panosta siis sisäiseen puheeseen ja siihen, miten ajattelet itsestäsi. Miten voisit arvostaa itseäsi enemmän?
Perfektionismi
Liittyy vahvasti suorittaja luonteeseen ja urheilijoihin ja heijastuu usein koko elämään. Liittyy usein koviin vaatimuksiin tai tuomitsevaisuuteen (itseä ja muita kohtaan). Saattaa esiintyä jopa sellaista, ettei voi oikein tehdä mitään tai edetä, kun pelkää virheitä. Yhdistyy valmiuteen tehdä kovasti töitä, eli johtaa parhaimmillaan hyvään. Siihen, että tulee tuloksia ja kykyyn sietää epämukavuutta. Haitallisena ajaa alipalatumiseen ja ylikuntoon tai burnoutiin. Väsyttää ja uuvuttaa ihmisen, joka ei ole tyytyväinen juuri mihinkään. Lisääntyy pelkoa, ahdistusta, arvostelunpelkoa, negatiivisuutta, alisuorittamista, joista seuraa mustavalkoisuutta, loppuun palamista, huonoa itsetuntoa. Näiden hyvien ja tuloksellisten piirteiden mahdollisuuksien vuoksi perfektionismi on usein hyvänä pidetty piirre ja ominaisuus – samaan aikaan se on myös riski, joka voi kääntyä haitaksi ja tämä olisi hyvä tiedostaa ja ymmärtää.
Sisäinen puhe ja sen voima itseluottamukseen
Sisäisellä puhella voidaan vaikuttaa itseluottamuksen syntyyn tai ylläpitoon. Harjoittelemalla tietoisesti ajatuksia ja suuntaamalla negatiivinen ajattelu neutraaliksi tai myöhemmin myös positiiviseksi. Jo ajatusten neutraaliksi muuttaminen auttaa – edelleenkään ei ole tarvetta yltiöpositiivisuuteen. Tunnista, mikä sopii sinulle. Voit vahvistaa tiettyä tunnetta, kun tiedät, mitä haluat vahvistaa. Voit myös keskittää ajatuksia ja tarkentaa ne nykyhetkeen. Tämä auttaa myös ylivirittyneisyyteen. Kielteisten ajatusten vallatessa mielen, voi harjoitella kuinka pysäyttää ne. Jos niitä paljon toistaa, ne muuttuvat todeksi mielessä. Pysähdy ja ota tilaa tutkiaksesi ajatuksia ja käytöstäsi, tiedosta ne. Ymmärrä, ettei sun tarvitse seurata niitä ja juuttua niihin. Voit päästää irti ja kääntää sisäisen puheen avulla ne tuomaan sinulle hyvää.
Mun kokema
Kerron aiemmin tapahtumista elämässäni, miten olen altistunut erilaisille tapahtumille elämässä, jotka ovat tehneet minusta haavoittuvamman stressille. Koen, että se on vaikuttanut sekä kehonkuvaani, että itsevarmuuteeni hyvin paljon. Muistaisin, etten ole ennen aikuisikää (ennen kuin olin vajaa 30 v. ) pitänyt itseäni kauniina tai hyvännäköisenä. Mun itsevarmuus on ollut, hmm.. surkea. Jos voisin, haluaisin jututtaa nuorta Annikaa ja sanoa muutamia kauniita sanoja. Onneksi itseään pystyy halutessaan kehittämään, esim. terapian avulla, ja ajatusmalleja tarkastelemalla. Eikä näitä valheellisia tai haitallisten ajatusten ja uskomuksien tarvitse olla repussani painona koko elämän ajan. Ajattelen, että ei itsevarmuuden tai kehon hyväksynnän tarvitse harpata heti täydelliseen itse rakkauteen. Voisiko siinä välissä olla jotain? Koen, että mua on auttanut ensin hyväksyminen. Ja itsemyötätunto. Itsen priorisointi. Pienet valinnat arjessa usein. Oon opetellu arvostamaan mua. Aiemmin oon myös vähän uhriutunut. On ollut aikoja, jolloin olen ajatellut vahingossa, että jos en tee, kukaan ei tee. No minä teen kun ei kukaan muukaan. Tai että tämä ja tämä asia menee helpommin tai nopeammin kun minä teen sen. S o s. Noup. Pikkuhiljaa opettelua, ensin sitä oman kehon hyväksyntää ja tiedostamista mihin kaikkeen se pystyy, mistä sen on selvinnyt, mitä se on jaksanut ja kestänyt yms. Sitten mitä se ansaitsisi, mitä se tarvisi: mitä minä tarvitsen? Mitä minä voisin sille tehdä itse nyt ja lähiaikoina? Mikä tekee minulle hyvää? Myös pitkällä tähtäimellä.
Unelmointi niin pienessä kuin isossa mittakaavassa, ja niiden toteuttaminen, on mun arvomaailman mukaista elämää, mun unelmat on varmaan 99% sellaisia et ne on realistisia. Tällähetkellä (koska K) lähitulevaisuuden unelmissa on ens viikon syysvaellusmatka Kuusamoon, koska Lapin reissu jäi lyhyeksi enkä sinne kerinnyt samala reisulla, en halua hosua, ja meen sinne minne nenä näyttää.
Itsevarmuuden kehittyminen alkoi itseni arvostamisesta
Paras oppi on ollut se, kun jossain vaiheessa sain terapeutiltani tehtävän muodostaa lista asioista, joita voisin sallia itselleni. Mutta siinä tilassa, missä muutama vuosi sitten olin, paperi huuti tyhjyyttään. Eikö mitään. Niitä piti ihan kaivaa ja sain sen läksyksi. Jostain se toivo alkoi heräämään, ja aloin nähdä mahdollisuuksia, ja ai että, pian lista ihmisenä innostuin, ja siitä se kasvoi päivä ja hetki kerrallaan. Mukana oli pieniä juttuja siitä, mitkä tekisivät mulle hyvää/ mistä pidän/ mikä saa mun olon hyväksi. Esim. kauniit alusvaatteet, tee tai kahvihetki, kahvilakäynti, kynsien lakkaus, kynttilät, hetki kylpylässä, kauniit bikinit joissa on kiva olla. Tein myös toista listaa, jossa oli "isompia" unelmia, mutta mahdollisia sellaisia, joita voisin kunakin vuonna toteuttaa. Listassa oli esim. matkoja tai reissuja, tai tiettyyn asiaan panostamista yms. Pieniä asioita, jotka oli stressin alle hautautunut.
Näiden voima, kun aloinkin valita tietoisesti asioita, jotka tuovat mulle hyvää, lähti pienellä vyöryllä eteenpäin. Aloin tuntea itseni itselleni tärkeäksi ja arvostamaan itseäni. Tälle vuodelle ei oo tullut enään tällaisia listoja tehtyä, sillä ne on tulleet harjoittelemalla vuosien aikana viimein automaattiseksi. Elän elämää, jollaista haluan, ja joka on mun arvojen mukaista. Arki on melkolailla balanssissa nykyään ja seikkailutkin ovat osa arkea <3.
Kehonkuvani oli vääristynyt
Luulen, että nuoresta asti kehonkuvani on ollut vinksallaan. Ajattelisin, että mm. jonkinlaisen koulukiusaamisen ja haitallisen & myrkyllisen suhteen jälkeen hyvin nuorena, ei ole mikään ihme, ettei kehonkuvani (ja itsevarmuuteni) ole kehittynyt normaalisti. Ensimmäisen burnoutin jälkeen noin 15-vuotiaana en löytänyt (ylläri) keinoja käsitellä pahaa oloani tai ymmärtänyt sitä. Enkä vielä 25-vuotiaanakaan.
Muistan selvästi ajatelleeni myös aikuisiällä, että kelpaisin paremmin, jos olisin laiha. Uskoin siihen. Myöhemmin uskoin, että kun hakeuduin liikunta-alalle, mun tulee olla tietyn näköinen ja kuntoinen. Mikään mun uskomuksista ei ole totta. Kehon kuntoa tai toiminnallisuutta, tai tervetyttä tai hyvinvointia ei voi arvioida kenekään ulkonäöstä tai kehon muodosta tai koosta. Puhumattakaan painosta.
Hyvinvoiva ja onnellinen ihminen taas heijastaa hyvää oloa myös ulospäin – se näkyy kyllä.
Hyvä olo ja hyvinvointi on asioita, jotka näkyy ulospäin.
Häiriintynyt ja epäterve syömis- ja liikunta käyttäytyminen
Viimeisimmän burnoutin puhjetessa reilu viisi vuotta sitten painoin vähän päälle 65 kg. Vaikka painmoilla ei olekaan oikeastaan merkitystä, tässä tapauksessa haluan nostaa esiin lukujakin nyt, koska se on mielestäni oleellista juuri nyt.
Tähän väliin kerrottakoon, että olin silloin alle kolmikymppinen ja n. 172 cm pitkä. En muista olisinko halunnut painaa 65 vai 66, samapa tuo nyt, mutta silloin se ei ollut. Olin valmis tekemään kaikkeni tuon vaakalukeman eteen.
Liikuin kuin hullu. Ajattelin, että aina on korjattavaa tai mitä pitää tavoitella, en osannut ola tyytyväinen mihinkään. Halusin kaikkea mahdollisimman pian, tai oikeammin heti, (voimaa, lihaksia, kestävyyttä) ja täydellisin tuloksin, tietenkin.
Tämä on melko yleistä myös.
En ymmärtänyt reagoida kehon merkkeihin siitä, että liikun liikaa.
Karsin yöunesta, että kerkeän aamulla tekemään oman salin ennen liikunta-alan koulupäivää, jossa liikuttiin usein ja paljon. Tähän liittyy myös perfektionismisuus: halusin tulla hyväksi valmentajaksi ja kehittyä itse myös, siksi pidin tärkeänä käydä salilla ja olla hyvässä kunnossa. Koulun jälkeen valmentamaan, johon usein liittyi myös juoksua tai ulkoilua. Sen jälkeen vielä oma toinen treeni (usein mäkivetoja, raput, crossfit tms.). Kerron ylikunto/ alipalautuminen asiasta joku muu kerta lisää.
Elettiin aikaa, kun en osannut syödä normaalisti. Välttelin hiilareita, joka valitettavasti kuului siihen aikaan, jolloin uskottiin että ne lihottavat, sekä rasvaa, koska sehän nyt ainakin on pahasta. Jep. Näin uskoin. Enkä varmasti ole ainoa, ehkä siellä nytkin joku lukee tätä ja tuntee samaistumista. Lopeta heti ja ota apua, jooko. Asialle on mahdollisuus tehdä jotain ja muuttaa sun ajattelua terveellisempään ja hyvinvointia tuottavampaan suuntaan, nykytieteen valossa <3. Luulin, että banaania saa syödä yhden päivässä, leivistä söin vain siivun tai 1,5 päivässä ja vaan realia. Ajattelin haitallisesti, mm. että syöminen pitää ansaita. Nämä ovat todella yleisiä ja haitallisia ajatuksia nykypäivänäkin valitettavasti. Söin aivan liian vähän kulutukseeni nähden ja energian saatavuus oli pielessä.
Tästä kaikesta seuras se, että mä en todellakaan ollut tyytyväinen mun kehoon. Vaatimukset itseltäni, täydellisyyteen pyrkimys, liika kontrolli, haitalliset tavat, ne olivat karanneet lapasesta ja kääntyivät mua vastaan.
Muutokset kehonkuvassa
Kun mun keho meni silloin reilu 5v sitten sekaisin viimeisimmän burnoutin ja ylikunnon seurauksena ja sairastuin, tuli ne aineenvaihdunnalliset ongelmat ja hormonitoimintaan vaikuttavat sairaudet ja suolisto-ongelmat yms. mulle tuli painoa lisää noin 30kg. Tämä oli kova paikka nuorelle 28vuotiaalle naiselle, joka oli aina ollut hoikka, ja ikäänkuin itsekseen. Mulla ehkä isoin, millä pääsin yli siitä, tiedostamisen, ymmärryksen ja armollisuuden ohella kehonkuvan muutokseen pysyvästi on ollut ajattelutavan muutos ja omien arvojen tarkastelu.
Nimenomaan se kehon toiminnallisuus on tullut pikkuhiljaa tärkeämmäksi arvoksi. Terveys on tullut kärkipäähän mun arvoasteikoissa, samoin onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena. Ei vakaalukema.
Mulle on tärkeää, että mun keho voi tehdä asioita, mistä nautin.
Alkuun sain apua hyvinvointivalmentajalta kehonkuvan parantamisessa. Hänen avullaan opin mm. ajattelemaan itsestäni armollisemmin ja hyväksyvämmin, samoin kehostani, sekä ymmärtämään, ettei mun tarvii (enkä voi) odottaa aikaa, jolloin kaikki menee ohi ja on paremmin. Voin hyväksyä tunteeni nyt, ja tilanteeni nyt, tällaisena kun ne ovat, ajatella mitä hyvää näissä on. Turha käyttää energiaa ja aikaa niin kovin siihen, enää, että asia tai tunne menisi pois mielestäni. Murheet kyllä kulkevat mukana siinä sivussa kantamattakin. Terapian avulla taas olen oppinut siihen, että priorisoin elämäni arvomaailmani mukaiseksi. Terapia on myös opettanut, että aina on asioita, miten voin vaikuttaa. Ja ehdottomasti positiivista ajattelutapaa. Ja että itseluottamukseni lähtee minusta ja valinnoistani.
Neiti kesäkeinä Iniössä viimekesänä, saariston rengastitä kiertäessä tuli fiilis että tää ei riitä, varasin mökin ja palasin samana päivänä takas tytön kanssa, oltiin sit viikonloppu vielä siellä. Se, että mä kuulen mun sisintä, huomioin mitä mä haluan, on tehny todella hyvää mun itseluottamukselle ja vaikuttaa paljon myös kehonkuvaan!
Nämä valinnat ja muutokset, joita olen tehnyt, ovat oikeastaan täysin omaa ansiotani. Olen ylpeä niistä. Olen saanut apua matkallani, ilman niitä en olis mä, mutta se kaikki lähtee itsestä. Minusta, minä olen mahdollistanut ne, avautunut, imenyt sisääni minulle hyvää tekeviä asioita (haitallisten sijaan) ja keskittynyt oikeisiin asioihin, jotka tuovat hyvää pitkällä tähtäimellä. Muutos lähtee minusta ja halusta, joka motivoi siihen, päämäärästä. Siitä tulee motivaatio, jota matka ja pienetkin onnistumiset sitten inspiroivat jatkamaan. Minä näen ja tunnen, reagoin, tunnistan ja tiedostan.
Enää ei myöskää oo häpeä pukea kauniita bikineitä päälle, vaikka ne sit paljastaiskin paljasta pintaa. Aiemmin mä olen huomannut, että ulkomailla ollessani oon tosi vapaunut mun pukeutumisen ja ulkoisen olemukseni kanssa. Mietin asioita, mitkä tähän on vaikuttaneet, ja totesin, että täs on asia, mitä haluan tuoda arkeeni ja perus elämääni. Tyytyväisyyden itseen, oli päällä mitä vaan tai sitten ei mitään. Voin sanoa onnistuneeni. Maasta ja paikasta viis.
Ajatuksia ja kokemuksia saa laittaa viestillä ja sähköpostilla <3
Toivon sulle hyväksyvää kehon suhtautumista ja sitä että arvostat sua <3
Terkuin,
COACH Annika M.
Palautumisen ja stressin vastaiskuun keinoja? Kysy paikkaa yksilövalmennuksessani. Olen erikoistunut palautumiseen.
Lisää kuuneltavaa esim: Jos aivojen hyvinvointi kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan Joni Jaakkolan podcastin Väkevä elämä – viisaampi mieli, vahvempi keho: Aivot ja niiden hyvinvointi työssä ja arjessa, jaksossa Mona Moisala (psykologian tohtori, aivotutkija).
Tieteellisten osuuksien lähteinä jutussa: - Itä-Suomen yliopisto, urheiluravitsemuksen perusteet, urheilijan psyykkinen hyvinvointi, luentotallenteet Saara Grönholm - Arto Pietikäinen, Joustava mieli (tästä hyvä lukusuositus stressin ymmärtämiseen ja itsehoitoon sekä valmennustyöhön)
Kuvat on mun omia, otettu mun Olympuksella, jonka hankin mulle synttärilahjaksi kesällä <3.
Comments